Suikuri

KTK-II, Jälkeläisluokka B
VIRTUAALIHEVONEN | SIM-GAME HORSE

Suomenhevonen, ori
Rautias, 160cm
01.01.2016, 18v

Kasvattaja P.R. evm
Omistaja rukkanen (VRL-00583)

Koulutustaso HeA
Rekisterinro VH16-018-1570

Kouluratsastus taso 5 (1988.97 op.)
Lisää porrastettujen pisteistä alempana.

Kuvien © VRL-01811

JÄLKELÄISET // 5 kpl

20.01.2017 Kaunon Helmetär KRJ-III, SLA-II // e: Hamahelmisimpukka
01.03.2017 Kaunon Sukkela KTK-II, SV-II // e: Helike Huura
02.07.2017 Runon Taikatuuli KTK-II // e: Taivaantuike
07.12.2017 Kaunon Jäähelmi SV-I // e: Helmi-Liina
21.09.2018 Blaejan Josella // e: Joutsenlammen Josefia

SAAVUTUKSET

20.07.2017 Suomenhevosten kantakirjatilaisuus
19 + 18 + 18 + 18 = 73p. KTK-II

Jälkeläisluokka B myönnetty 12.04.2018

01.07.2016 3v - 01.08.2016 4v - 01.09.2016 5v - 01.10.2016 6v - 01.11.2016 7v - 01.12.2016 8v

Luonne

Suikuri on hevonen, jolla on pilkettä silmäkulmassa. Suureksi hevoseksi se on hyvin vikkelä, joten karsinanovi kannattaa sulkea kunnolla kiinni lähtiessään tai muuten voi löytää rautiaan orin seurustelemasta tammojen kanssa tai maistelemassa rehusäkeistä erilaisia ruokia. Karkulainen on helppo saada tallissa kiinni, mutta mikäli se pääsee pujahtamaan ulos, niin silloin vippaskonstit ovat enemmän kuin sallittuja. Tallipihasta se ei ole kuitenkaan koskaan lähtenyt mihinkään, sen verran Suikuri tietää, että mikä sen reviiri on. Pääasiallisesti Suikuri on kumminkin hyvin huumorintajuinen ja sen kanssa hoitotoimenpiteet sujuvat ongelmitta. Kesäisin se mielellään seisoo ulkona harjauspuomissa lellittävänä ja maistelee vihreää ruohoa.

Raudikko on oikein oivallinen kouluhevonen, mutta se ei ole helppo ratsastettava. Automaatiton Suikuri ei tarjoa mitään ilmaiseksi vaan sen selässä on oltava asiassa mukana ja sitä on ratsastettava kokoajan eteenpäin. Missään suhteessa se ei ole laiska, mutta se ei yksinkertaisesti näytä parhaita puoliaan mikäli ratsastaja keskittyy miettimään illaksi kauppa- ja ruokalistaa. Suikurin päästessä sataprosenttiseksi itsekseen on sen tunnettava ja tiedettävä ratsastaja - sen tyyli, apujen selkeys ja keskittyneisyys. Oikean ratsastajan hanskassa se on oikein hieno ratsu, jonka työmoraali nousee taivaisiin ja se mielellään tekisi koulukiemuroita niin kauan kuin sen selässä istuva ihminen pyytää. Sanottakoon, että rauhallisuus on tärkeää Suikurin kanssa työskennellessä, sillä kiirehtimällä saa aikaan vain suuren sotkun ja epävarman hevosen. Ratsastajan varmuus tarttuu myös Suikuriin eikä sen epäonnistumisista saa kauheasti piitata, sillä Suikuri on ratsu, joka ottaa virheensä hyvin nopeasti itseensä. Sen sijaan useat toistot auttavat asiaa enemmän kuin voisit uskoakaan!

Vaikka ori mielellään työskentelee kouluratsastuksen parissa, niin on se mieleen myös pitkät ja rentouttavat maastoreissut aivan vain kahdestaan ratsastajan kanssa. Se mielellään samoilee metsissä kinttupoluilla, pyrähtää hallittuun laukkaan hiekkatiellä ja kiipeilee harjuja pitkin voimakkaasti ylös. Siinä mielessä Suikuri on maastovarma ettei se pelkää isojakaan autoja, tulivat ne edestä tai takaa, mutta kärryineen vastaan tulevat ravihevoset eivät vain sovi Suikurin sielunelämälle. Ei se lähde ryöstämään tai pakenemaan, mutta se tanssahtelee tienpientareella ja korskuu kovaan ääneen, saaden yleensä vastaantulevat ravihevosetkin epäröimään edessä olevaa hevosta. Vahingoilta ollaan onneksi aina säästytty. Sen sijaan ratsukot, lenkkeilijät tai koirat eivät saa Suikurissa samaa vaikutusta aikaan. Varmajalkaisuutensa vuoksi Suikuri on aivan mainio sunnuntaimaastoratsu.

© Kemiina

Suku

i. Sulivari
evm, rn 163cm

ii. Salavan Kavala
evm, rn 164cm

iii. Suomyrttinen
evm, m 169cm
iie. Koiranheisi
evm, rn 155cm
ie. Lillin Mahonia
evm, rnvkk 159cm
iei. Lillin Tuhkana
evm, rn 158cm
iee. Kultaherukka
evm, vkk 160cm

e. Selma
evm, rt 162cm

ei. Herra-Sella
evm, rt 165cm

eii. Huuverin Muhvi
evm, rn 168cm
eie. Lauta-Sella
evm, rt 164cm

ee. Ruusuangervo
evm, rt 149cm

eei. Karhian Harmia
evm, prt 158cm
eee. Valkoruusu
evm, rt 145cm

Kilpailut

NÄYTTELYMENESTYS

05.05.2017 - Susiraja - Suomenhevosorit - 4/12, irtoSERT

KRJN ALAISET KISAT
20 sijoitusta

02.09.2016 - Kuuralehdon - HeA - 1/40
30.08.2016 - Wayward Dressage - HeA - 1/40
25.08.2016 - Ros Cirein - HeB - 1/30
23.08.2016 - Overload - HeA - 5/30
22.08.2016 - Ros Cirein - HeB - 3/30
21.08.2016 - Wayward Dressage - HeA - 6/40
20.08.2016 - Hortensia - HeA - 6/40
20.08.2016 - Wayward Dressage - HeA - 6/40
18.08.2016 - Hortensia - HeA - 2/40
17.08.2016 - Contigit - HeB - 3/40
15.08.2016 - Wayward Dressage - HeA - 1/40
13.08.2016 - Harmonia - HeA - 6/40
07.08.2016 - Harmonia - HeA - 1/40
06.08.2016 - Harmonia - HeA - 5/40
05.08.2016 - Turha - HeA - 6/40
04.08.2016 - Turha - HeA - 6/40
03.08.2016 - Harmonia - HeA - 4/40
28.07.2016 - Ros Cirein - HeB - 5/30
26.07.2016 - Ros Cirein - HeB - 5/30
21.07.2016 - Ros Cirein - HeB - 2/30

Kilpailut

Kouluratsastus taso 5/4
Tahti ja irtonaisuus 765.71p
Kuuliaisuus ja luonne 1223.26p


Esteratsastus taso 4/3
Kenttäratsastus taso 1/1

Varusteet

Hevoselle kerätään punaisia varusteita (riimut, loimet, yms)
Yleisvarusteet (yleissatula & -suitset, mustat hopeisilla osilla)
Kouluvarusteet (koulusatula & -suitset, mustat hopeisilla osilla)
Loimia (tallissa fleece, ulos talvella paksu toppaloimi)
Kisoihin mukaan valkoinen satulahuopa ja nahkariimu

Hoito-ohjeet

Tarhausohje:
Loimi vain kovalla pakkasella/märkänä
Suojat ratsastaessa
Vähintään kerran viikossa maastoon


Päiväkirja

Vuokraaja

kirjoittanut VP

Kaunovaara ei ollut minulle kovin tuttu talli, mutta tiesin kasvattajan ja olin nähnyt tämän hevosia useasti kansallisissa ratsastuskisoissa. Kun kyselin Facebookissa liikutettavaa hevosta ja tallinpitäjä tarjosi minulle supermakeeta suomenhevosoria ratsastettavaksi, olin pissata hunajaa viikon putkeen. Voin kertoa, että viikon päähän sovittu koeratsastus vuokraussuhdetta varten sai minut hyppimään ilosta ja surusta - ilosta siksi, että oli mageeta päästä kokeilemaan hienoa oria, ja surusta siksi, että viikko tuntui tuskallisen pitkältä.

Kaunovaaraan päästyäni rukkanen tuli minua pian vastaan, ja esitteli tallinsa tiluksiaan samalla Suikurin tarhalle vieden. “Mutta tässäpä olisi sitten itse päätähti. Suikuri on ihan kiva, mutta sen kanssa toimiessa pitää muistaa järjenkäyttö. Eikä selässä olevat silmätkään pahasta ole, mutta kyllä sen kanssa ihan maalaisjärjellä pärjää. Se on sellainen hassu höpsöttelijä, joka olisi varsin otettu omasta ihmisestä. Mulla ei oikein ole aikaa liikuttaa sitä arkisin, niin olisi kiva löytää joku, joka kävisi kaksi kolme kertaa viikossa.” rukkanen esitelmöi, ja rapsutti läsipäätä otsatukan alta. “Tässä on riimu, mennään vaan talliin niin pääset laittamaan sen kuntoon.”

Suikuri vaikutti varsin kivalta ratsastaa; se oli eteenpäinpyrkivä, kevyt ja herkkä istunnalle. Kouluratsastajan unelmahevonen siis. Koska hevonen oli minulle entuudestaan vieras, lähdin työstämään sitä melko perusteellisilla ja tavanomaisilla harjoituksilla. Ensin käynnissä ja ravissa avotaivutusta, sittemmin vähän pohkeenväistöä ja temponmuutoksia ja lopuksi laukkaa muutaman vastalaukka- ja laukanvaihtoharjoituksen kera. “Miltä se tuntuu? Se ainakin näyttää kivalta sun alla!” rukkanen kysyi hymyillen kentän laidalta. “Sehän tuntuu varsin kivalle, uskon, että muutaman ratsastuskerran päästä yhteistyö olisi vielä parempaa. Mä tykkään tästä ihan hirmuisesti ja jos sä uskallat luottaa tän mun käsiin, mielelläni alkaisin vuokraamaan tätä!” vastasin naiselle ja taputin oria kaulalle kiitokseksi hyvin tehdystä työstä.

Vieraileva ratsastaja

kirjoittanut Odelie

Suomenhevoset olivat jotain aivan omaa luokkaansa. Niistä huokui omanlaisensa tunnelma, jota muista hevosista ei vain irronnut. Se oli puhdasta suomalaisuutta. Uusi tuttavuuteni Suikuri. Se oli ulkonäöltään niin kovin herttainen ja luonteeltaan turvallisen tasapainoinen. Ori oli osoittautunut mainioksi kaveriksi jo heti alkuun ja siitä syystä uskalsin sen kanssa suunnata kohti hämärtyviä metsäteitä.

Marraskuu oli kaunista aikaa. Lumi ei koristanut ainoastaan maassa, vaan näin metsäisessä maisemissa lumi lepäsi myös puun oksilla ja kirkasti huomattavasti pimeitä iltoja. Tunnelmamme oli rauhallinen. Suikuri tuntui nauttivan kun annoin sille ohjaa ja mahdollisuuden hieman venytellä itseään. Ori keinutti päätään puolelta toiselle ja pörhisti harjaansa tyytyväisenä. Vaikka olin vieras ratsastaja, oli Suikuri rentona, mutta valppaana. Se katseli maisemia kanssani, pörisi hieman hakien varmistusta avuille. Suikuri kulki kanssani kun unelma ja hetken tunsin pienin ihastuksen nipistyksen sydämessäni.

Keräsin ohjia paremmin käteen ja hain Suikuria paremmin kuulolle. Siirryimme rentoon raviin. Orilla oli aivan mahtavat askellajit, joissa oli miellyttävä istua ja se oli ymmärtänyt matkan yskän. Tänään me otimme vain rennosti. Ainakin siihen asti kunnes päädyimme pienelle aukiolle, jossa oli selkeästi ratsastettu ennenkin.

"Mitä sanot kaunis poika jos kokeltaisiin ihan vähän laukkaa?" kuiskasin kumartuen lähemmäs orin korvaan. Suikuri puuskahti minulle pitkän vastauksen, kuin olisi ymmärtänyt mitä tarkoitan. Se ei kuitenkaan vastustellut yhtään minun antaessa ohjeistukseen laukkaan. Se sinkaisi vauhdikkaasti eteen ja keinuvaan pehmeään laukkaan. Se nautiskeli, niin kuin minäkin, ja palkinnoksi myötäsin sille hieman ohjaa. Annoin orin venyttää askeltaan, annoin sen kiihdyttää tahtiaan. Suikuri pärskähteli laukassa tyytyväisenä ja ravisteli päätään. Tässä oli rentojen maastoreissujen kauneus. Yhteisessä hetkessämme.

Valmennukset

Kouluvalmennus 232 sanaa - valmentaja: reibili

Olin saapunut Kaunovaaraan tarkoituksena pitää kouluvalmennus rukkaselle ja suomenhevosorilleen Suikurille. Odottelin maneesissa pienen tovin, ennenkuin ratsukko saapui paikalle. Ulkona oli todella kaunis kesäinen sää, mutta koska siellä oli myöskin harakan kokoisia paarmoja ja hyttysiä oltiin siirretty valmennus kentältä maneesiin.
Alkuverryttelyjen aikaan kävi hyvin selväksi, että Suikurin kanssa ratsastaja joutuisi hikoilemaan tosissaan. Se näytti hieman haluttomalta liikkumaan ja ehdin jo huolestua, oliko hevonen kunnossakaan. Ilmoitin huoleni ratsastajalle, joka sanoi, että hevonen vain on sellainen, ettei se anna mitään ilmaiseksi. Ja siltä se totisesti näyttikin, kun ratsukko teki siirtymisiä ravissa, kuten olin ohjeistanut, ja ori vaan väänsi itsensä väkisin vinoon, kulki lapa edellä ja mulkoili ratsastajaa aivan kuin se olisi halunnut sanoa, jotain sen suuntaista kuin "pakotappa vielä kerran ravaamaan niin sinkoat sieltä selästä nopeammin kun ehdit hevosta sanoa."
Ajattelin raipan hieman helpottavan tilannetta, joten nappasin sopivan maneesin katsomon laidalta, pyysin rukkasta pysäyttämään orin, ja vein raipan hänelle. Kehotin käyttämään sitä tarvittaessa merkkinä, mikäli alkaa vaikuttaa siltä että Suikuri aikoisi taas luistaa töistään, mutta ennen kaikkea kehotin ratsastajaa keskittymään omaan tekemiseensä ja siihen että avut ovat selkeämpiä.
Lopun viimein ori kulkikin oikein hienosti kun sen kanssa oltiin käyty pieniä keskusteluja, joten ohjeistin ratsastajaa seuraavan tehtävän pariin. Aikaa meillä ei ollut enää paljonkaan, joten tähän loppuun otettiin hieman istuntaharjoituksia harjoitusravissa ja laukassa. Alun sähläyksen jälkeen ratsukko pelasi todella hyvin yhteen, joten valmentajaa oikein harmitti jättää tämän kertainen valmennus tähän ja jättää ratsukko tekemään loppuverryttelyt itsenäisesti.


Kouluvalmennus 234 sanaa - valmentaja: reibili

Koska viimekertainen valmennus jäi mielestäni hieman kesken, kun ori oli juuri alkanut liikkua kunnolla, puhkuin innosta kun pääsin jälleen kerran valmentamaan rukkasta ja Suikuria.
Tällä kertaa ratsukko oli jo paremmin valmistautunut, kun alkuverryttelyt olivat jo hyvässä vauhdissa saapuessani kentälle, jossa tämän kertainen valmennus pidettiin. Katselin ratsukon menoa ja kehuin kuinka hyvin rukkanen saa avut läpi ja hevonen kuuntelee ratsastajaansa tänään ihan eri tavalla kuin viimeksi.
Tämänkin valmennuksen ensimmäinen tehtävä oli siirtymisiä, tosin tällä kertaa laukassa. Siirtymiset sujuivat oikein hienosti, joskin hevonen hikosti kuumassa säässä jo nyt sen verran paljon, että alkoi houkutella jonkin verran verenimijöitä paikalle.
Ori näytti nyt siltä että se oli aivan kurkkuaan myöten täynnä hikoilua ja ötököitä, joten se alkoi huiskia hännällään todella kiukkuisesti. Kehotin rukkasta nostamaan laukan seuraavan pitkän sivun alussa, josta matka jatkuisi harjoituslaukalla toiseen päähän johon tehtäisiin pääty-ympyrä harjoitusravissa istuen, sama toistui kentän toisellakin puolella.
Ori alkoi olla taas hieman huonommin kuulolla joten kehotin rukkasta ratsastamaan oria vielä reippaammin eteen, tarvittaessa sitä voisi muistuttaa hipaisemalla raipan kärjellä kylkeen. Tehtävä itsessään sujui kaiken kaikkiaan oikein mallikkaasti, joskin ori olisi voinut käyttää kroppaansa hieman paremmin kun mitä se nyt teki. Se kuitenkin liikkui suorassa ja vastasi apuihin koko ajan paremmin. Aikamme alkoi tältä kertaa olla taas lopussa, joten jätin rukkasen ja Suikurin tekemään loppuverryttelyt itsenäisesti. Vilkaisin vielä taaksepäin lähtiessäni, enkä varmasti ole pitkään aikaan nähyt yhtä tyytyväistä hevosta kuin mitä Suikuri oli ohi, kun tämä "rääkki" oli tältä erää ohi.