Aggressio

KTK-III
VIRTUAALIHEVONEN | SIM-GAME HORSE

"Aku"
Suomenpienhevonen, ori
Voikko, 145cm
17.07.2017, 15v.

Kasvattaja Aaltosen Areena evm
Omistaja rukkanen (VRL-00583)

Koulutustaso VaB
Rekisterinro VH17-018-1921

Kouluratsastus taso 6 (2559.06 op.)
Lisää porrastettujen pisteistä alempana.

Kuvien © Narien vapaat

JÄLKELÄISET // 4 kpl

02.11.2017 Kaunon Lupaus KTK-III // e: Helmi-Liina
16.11.2017 Kaunon Lumirukka SV-I // e: Lumikukka
06.12.20187 Kaunon Hamajainen KTK-II, SV-II // e: Hamahelmisimpukka
11.01.2018 Kaunon Pikkuvarpu // e: Pakkasvarpu

SAAVUTUKSET

Suomenhevosten kantakirjatilaisuus 20.12.2017
17 + 16 + 16 + 17 = 66p. KTK-III

1v. - 16.08.2017 2v. - 15.09.2017 3v. - 15.10.2017 4v. - 14.11.2017 5v. - 14.12.2017 6v. - 13.01.2018 7v. - 12.02.2018 8v. - 14.03.2018

Luonne

Kiertelin normaalisti uudessa kisapaikassa kun katseeni tarttui voikkoon pikkuoriin. Se seisoi tarhassa pää korkealla, otsatukka silmillä ja puhisi. Vähän sellainen romuluinen varsamainen olemus, joka ei sinällään ollut mitään erityistä. Ori puhisi ohikulkeville hevosille, vinkui ja lopulta lähti ravaamaan pitkin tarhan vierusta. Silloin näin siinä sitä jotakin. Kehityskelpoisen nuoren orin, josta tulisi vielä mainio kouluratsu. Tallin isäntä oli yhtäkkiä vierelläni, kertoi Akun olevan myynnissä. Saisin sen kuulemma erityishinnalla, jos veisin heti pois. Hetken mietin asiaa, tässä saattaisi olla jotain pielessä kun niin huokoisella hinnalla oria minulle tarjottiin. Olisiko se jostain ravurisuvusta, valmiiksi jalkavikainen ja päästään sekaisin.. Kuin huomaamatta tein kaupat tuntemattomasta suvusta olevasta voikosta orista. Sen nimeksi paljastui Aggressio. Kaksivuotias voikko lähti matkaan eikä annettu palautusoikeutta.

Aggressio "Aku" on nimestään huolimatta vain itsepäinen, riehakas ja vähän hömelö. Ei siis lainkaan aggressiivinen. Hermoja Aku koettelee sen mitä ehtii. Tarhasta se osaa tulla ominluvin pois, ei haittaa pienet sähköt kun Aku on päättänyt lähteä johonkin. Tätä pikkumiestä varten on tarvinnut laittaa paremmat systeemit tarhan portille, kyllästyttää nimittäin aika nopeasti hakea oria naapurista tai omia tammoja hurmaamasta. Oria kiinnostaa tammojen lisäksi syöminen, se haluaa mennä just sinne missä kaikki herkku on. Ähkyriski on suuri kun Akusta puhutaan. Se vetää kaiken napaansa heti, hurjalla vauhdilla eikä mieti kahdesti. Toisaalta herkuille persoa oria voi helposti houkutella esimerkiksi pesulle herkkujen avulla. Ei se muuten pesukarsinaan suostu menemään vaan pistää stopin heti pesuaikeet aistittuaan. Herkuilla se kuitenkin kävelee vaikka suden suuhun, jos on tarvis.

Ratsuna Aku tekee mielellään töitä. Ponimaiset askeleet ovat hirvittävät istua, mutta näyttävät ja tuntuvat pikkuhiljaa treenillä paremmalta. Paljon töitä täytyy tehdä, jotta orista saadaan kiva kouluputte. Yritteliäisyyttä ei onneksi orista puutu. Sen paksuun kalloon eivät vain opit meinaa aina tarttua. Hömelö Aku kiertää uraa pontevasti eikä anna periksi vaikka ympyrää joutuisi toistamaan tunnin verran, jotta se saadaan oikeasti pyöreäksi. Ori on herkkä avuille, muttei taivu kovinkaan luontevasti. Sen askellajit ovat maastakäsin todella kauniit, ilmavat ja orilta löytyy hyvä eteenpäinpyrkimys. Kun selkään isketään ratsastaja on Aku hukassa. Jalat menevät alkuun minne sattuu, täytyy keskittyä ratsastamaan jokainen askel ja kehittää pikkuorin kropan hallintaa.

Suku

i. Vahingoniloinen
voikko, 153cm

ii. Piraija II
punarautias, 149cm

iii. Tutkamies
punarautias, 154cm
iie. Pimun Lotta
vaaleanrautias, 142cm
ie. Kirvan Tytti
voikko, 159cm
iei. Kirvan Kalervo
rautias, 157cm
iee. Tyllervö
voikko, 162cm

e. Hula-Hula
rautias, 140cm

ei. Mambo Jekku
punarautias, 145cm

eii.Samba Renttu
punarautias, 158cm
eie. Kulta-Armo
rautias, 141cm

ee. Angervo-Kerttu
rautias, 139cm

eei. Kiikarin Ukko
tummanpunarautias, 147cm
eee. Bertan Langennut
rautias, 142cm
Akun isä Vahingoniloinen "Ville" on suunnattoman kaunis ori, joka on perinyt hienon voikon värinsä emän puolelta. Ilkikurinen ja vallattoman pikkupoikamainen ori periyttää eteenpäin samaa väriä sekä villiä luonnetta. Varsinkin itsepäisyys näkyy sen jälkeläisissä. Villen kerrotaan ujuttautuneen tarhasta ja laitumelta karkuun moneen otteeseen päästäkseen kyläilemään lähitallien tammojen luona. Orille on tämän vallattomuuten vuoksi kertynyt kolme vahinkovarsaa. Aku on onneksi suunniteltu varsa, mutta sen sisaruksista löytyy hyvin erikoisia yllätyksiä. Villen keskittyessä töihinsä se on laadukas kouluratsu, joka hurmaa upean lennokkaalla ravilla ja ilmavalla laukalla.

Isänisä Piraija II puolestaan oli pieni pahansisuinen ori, jonka kapasiteetti kouluratsuna ei huimannut päätä. Pieni punainen oli kuitenkin sisukas kenttäratsu. Hurjapäinen Piraija meni minkä vain maastoesteen yli ja sisulla se suoritti kouluradatkin.

Isänemä Kirvan Tytti loisti jo nuorena kouluradoilla ja ihastutti upealla luonteellaan. Suloinen voikko tamma kiersi kisoja menestyksekkäästi kunnes siirtyi siitostammaksi.

Akun emä Hula-Hula "Hulda" on pienen pieni rautias suomenpienhevonen. Rauhallinen työmyyrä, joka suoriutuu kaikesta minkä sen eteen heittää vaikka tiukkaa tekisikin. Huldan mieltä ei lannista mikään. Sitkeä pikkutamma ponnistaa kouluradalla aina vähän extraa pidentääkseen askeltaan ja nauttii hurjasti esiintymisestä. Huldaa ei pelota mikään. Sen viereen voisi laskeutua lentokoneella eikä tamma lotkauttaisi korvaansa. Järkytystä aiheuttaa vain tyhjä ruokakuppi ja kaverin ehtiminen ensin heinille. Huldan rakkaus ruokaa kohtaan näkyy sen olemuksessa. Pieni ja pyöreä tamma periyttää sitkeää luonnetta ja rehtiä ruokarakkautta.

Emänisä Mambo Jekku oli pienehkö suomenhevosori, josta toivottiin ravuria. Ori treenasi hyvin, juoksi innokkaasti, mutta koelähdössä sen juoksuinto katosi kuin tuhka tuuleen. Orista ei ollut juoksemaan kilpaa. Se meni kovaa yksin tai toisen hevosen kanssa, mutta isommassa ryhmässä se jättäytyi helposti joukon hännille. Ravihommista ori siirtyi ratsutettavaksi ja oppi nopeasti. Jekuksi kutsuttu ori kunnostautui ratsuna, se pärjäsi hienosti niin koulukentillä kuin esteilläkin. Jekku pääsi jalostuspuuhiin kolmeen otteeseen. Se periytti jälkeläisille hyvää työmoraalia ja laadukasta ravia.

Emänemä Angervo-Kerttu napsi lyhyen elämänsä aikana ison nipun saavutuksia niin näyttelyistä kuin kouluradoilta. Pienikokoinen rautias oli laadukas niin rakenteeltaan kuin muutenkin. Se loisti kouluradoilla vaikka ei kovin suuriin kisoihin koskaan ehtinytkään. Kaksi varsaa se ehti tehdä ennen kuin tamma jouduttiin lopettamaan hankalan kasvaimen vuoksi. Leikkaus ei ollut vaihtoehto ja elämä kasvaimen kanssa olisi ollut liian kivuliasta. Kerttu päästettiin kivuistaan samalla tallilla missä se oli syntynytkin.

 

Kilpailut

NÄYTTELYMENESTYS


Varusteet

Aku kilpailee porrastetuissa (Vaativa B).

Kouluratsastus taso 6/5
Tahti ja irtonaisuus 1513.06p
Kuuliaisuus ja luonne 1046.00p


Esteratsastus taso 3/-1
Kenttäratsastus taso 0/-1

Varusteet

Hevoselle kerätään punaisia varusteita (riimut, loimet, yms)
Yleisvarusteet (yleissatula & -suitset, mustat hopeisilla osilla)
Kouluvarusteet (koulusatula & -suitset, mustat hopeisilla osilla)
Loimia (tallissa fleece, ulos talvella paksu toppaloimi)
Kisoihin mukaan valkoinen satulahuopa ja nahkariimu

Hoito-ohjeet

Tarhataan vain omaan tarhaan! Tarkista portti!
Loimi vain kovalla pakkasella/märkänä
Suojat ratsastaessa
Riimu täytyy pitää tarhassa, helpompi ottaa kiinni karkureissuilta
Kerran viikossa pitkä maastolenkki, tuulettaa päätä

Päiväkirja

05.06.2018 Mallan päivä (kirjoittanut rukkanen)

Olin vasta muutama päivä sitten hakenut karkulaiskoirani Rambon Kaunovaaran tiluksilta. Nyt olimme yhdessä matkalla sinne täysin luvallisesti. Olin ottanut ihan asiaksi ja soittanut tilan emännälle tulostani etten vain putkahtaisi tylysti kesken päivän tallin pihaan. Omistaja oli ottanut meidät hienosti vastaan aiemmin vaikka Rambo olikin jahdannut viatonta Akua ihan yllättäen.. Sydämeni läpätti levottomasti. Pullan lopetuksen jälkeen en ollut astunut talliin ollenkaan. Olin omistanut Pullan kymmenen vuotta. Viisitoista vuotiaana olin ostanut ruunan, koska muuten se olisi mennyt kuoppaan vain sen takia ettei se jäisi tyhjän pantiksi. Sen entinen omistaja ei olisi ollut vaivautunut myymään 8-vuotiasta ruunaa vaan halusi siitä mahdollisimman nopeasti eroon. Koska olin hölmö teini pistin kaikki säästöni ruunaan ja ruinasin vanhemmilta luvan ostaa ponin. Nyt Pullan tilalle asteli Aku. Melkein identtisen oloinen vaikka rotu olikin eri ja tämähän oli ori. Olin joskus vannonut etten koskaan uskaltaisi ottaa vastuulleni oria. Nehän olivat niin villejä..

Rukkanen seisoi Akun kanssa tallipihassa kun purkauduin koirineni autosta. Ei ollut varustanut hevosta vaan aikoi näyttää missä mikäkin tavara oli ja kuinka täällä toimittaisi. Rambo juoksi päätä pahkaa kohti voikkoa. Aku säpsähti hieman, mutta puhisi uteliaana koiralle. Sillä menisi varmasti hetki tottua Rambon turhan tuttavalliseen käytökseen. Koiran mielestä ori oli kuin sen vanha ystävä vaikka kyllä se tiesi ettei tämä ollut sama hevonen. Rambo vain oletti voikon olevan automaattisesti sen paras kaveri. Käskin Rambon rauhoittumaan kun menimme talliin sisään. Koira kävi istumaan käytävälle.

Aku seisoi kiltisti paikallaan kun rukkanen esitteli sen tavaroita ja samalla tallia muutenkin. Olihan aika hieno laitos vaikka vanhan navetan fiilis huokui selvästi. Moderniin talliin täysylläpitotalliin verratuna tässä oli sitä jotain charmia. Pulla oli asunut hienolla uudella tallilla, koska isän mielestä meidän perheen arvolle sopi vain paras ja kallein.. Vaikka poni olikin puska ö-tasoinen sekoitus, josta kukaan ei tiennyt mistä se oli tullut. Täällä olin kuitenkin kaukana isän tuomitsevilta katseilta. Laadukkaan oloinen suomenhevosori edessäni uppouduin takaisin hevosten maailmaan, tuoksuihin ja ääniin. Tätä oli ollut kamalasti ikävä.

Höpöttelimme tallin omistajan kanssa niitä näitä samalla kun varustin Akun. Tallipihaan oria taluttaessani tajusin pyytää kypärää lainaan. Eivät vaatteni olleet mitkään täydelliset ratsastuskamppeet, mutta kyllä näillä tähän hätään pärjäisi. Täältä tuppukylältä menisi hetki ennen kuin pääsisi varustekaupoille ostamaan oikeita kamoja. Rukkanen lainasi mieluusti kypärän, kysyi kokoa ja juoksi hakemaan satulahuoneesta sopivaa. Talutin samalla Akun kentälle. Kiristin vielä satulavyön ja säädin jalustimia. Sain pidentää niitä reilusti. Koko toimituksen ajan ori seisoi liikahtamatta paikallaan. Silitin sen kaulaa odottaessani rukkasen paluuta.

Ennen kuin huomasinkaan olin jo laukkaamassa voikolla pitkin kenttää. Olin juuri ehtinyt sanoa rukkaselle etten ainakaan laukkaa. Vaikka Pullan kanssa olin harrastanut pitkään olin oppinut loppuaikoina pelkäämään laukkaa. Pulla oli pukittanut minut niin moneen kertaa alas ettei tosikaan. Aku oli herkkä ratsastaa muttei rankaissut virheistäni. Sen selässä oli turvallinen olo, ihastuin koko ajan enemmän ihanaan voikkoon. En ollut arvannut kohtaavani täällä takapajulassa mihinkään näin ihanaan. Ori hidasti laukasta raviin todella pienestä pidätteestä. Hymy ylsi varmasti korviin asti niin onnellinen olin siellä pienen voikon selässä hölskyessäni.

Annoin Akun kävellä rauhassa loppukäynnit vaikka emme kamalan rankasti olleet liikuneet. Rukkanen käveli vierellä ja kertoi tarkemmin tallin aikatauluista, rutiineista ja hevosista. Kamala määrä tekemistä ja muistettavaa. Nainen naurahti ja lohdutti, että saisin tehd just sen miltä tuntuisi. En ollut joutumassa miksikään talliorjaksi. Aloittaisimme kevyesti siitä, että hoitaisin Akua aina kun ehtisin. Joka päivä en tallille pääsisi sillä mummo ja pappa vaativat jonkin verran huolenpitoa varsinkin kun vielä totuttelimme yhteiseloon. Aku saisi kuitenkin niin paljon huomiota minulta, että ori olisi jouluun mennessä valmis lähettämään minut takaisin sinne mistä tulinkin..

 

02.06.2018 Cujo?

Aku paineli kamalaa vauhtia pitkin laitumen reunaa. Sen voikko harja hulmusi hurjasti tuulessa. Jos sen perässä ei olisi tullut vihaista koiraa olisin saattanut vaikka huokaista ihastuksesta. Koira kuitenkin juoksi orin perässä haukkuen hirvittävästi. En tiennyt kenen se mahtoi olla, suuri saksanpaimenkoiraa muistuttava koira. Aku puolestaan on aina tykännyt kaikista tallilla käyneistä koirista, joten se oli todella hämmentyneen oloinen koiran jahdatessa sitä laitumella. Muut hevoset seisoivat pitkän matkan päässä kaikesta tästä hälinästä. Aku pinkoi minkä jaloistaan pääsi ja minut nähdessään se suuntasi suoraan kohti. Turvaan mamman taakse, se saattoi ajatella. Siinä sitä sitten oltiin. Hevonen ja koira tulossa kamalaa vauhtia kohti. Olin onneksi aidan toisella puolella, mutta kyllä siinä hieman hermostutti. Vihelsin terävästi kutsuakseni koiraa. Se ei ollut meidän, mutta saattaisi silti kuunnella vihellystä. Sen korvat hörähtivät pystyyn ja vauhti hidastui. Aku pinkoi edestäni aidan vierusta pitkin kohti toisia hevosia koiran pysähtyessä kohdallani. Höpisin koiralle lempeästi ja kutsuin sitä luokseni. Se oli kai halunnut leikkiä hevosen kanssa eikä vaikuttanut vihaiselta. Koiran tullessa tarpeeksi lähelle nappasin sen pannasta kiinni. Annoin koiran haistella minua rauhassa kunnes se tuli itse niin lähelle, että pystyin lukemaan sen nimilaatan. Rambo ja puhelinnumero. Näpyttelin numeron sen enempää miettimättä puhelimeeni. Muutaman tuuttauksen jälkeen vastasi naisääni. Kerroin naiselle, että hänen Rambonsa oli täällä meillä leikkimässä hevosten kanssa. Hän lupasi heti lähteä hakemaan koiraa takaisin kotiin.

Odottelimme Rambon kanssa siinä laitumen vieressä hetken kunnes tietä pitkin kurvasi pikkuinen henkilöauto. Hädintuskin sen oloinen, että sinne mahtuisi isohko koira mukaan. Nainen kiirehti autosta koiran ja minun luokseni pyydellen kamalasti anteeksi. Rambon häntä heilui hulluna sen tervehtiessä emäntäänsä. Mallaksi esittäytynyt nainen kiitteli kovasti ja pyysi uudestaan anteeksi. Kerroin koiran vain leikkineen Akun kanssa, osoittaen voikkoa oria, joka nyt laidunsi jo aivan tavalliseen tapaansa. Malla huokaisi syvään. "Nyt mä tiedän miksi Rambo niin kovasti halusi leikkiä hevosen kanssa. Se näyttää aivan meidän edesmenneeltä Pullalta." Malla kertoi kuinka hänellä oli ollut kaunis voikko ruuna, Pulla. Melkein parikymppiseksi elänyt risteytysponi, joka oli jouduttu keväällä lopettamaan. Rambolla oli ystäväänsä varmasti ikävä, se oli pennusta asti leikkinyt Pullan kanssa ja kaverukset olivat olleet erottamattomat koko koiran viisi vuotisen elämän. Kutsuin Akun luokseni ja annoin Mallan tutustua siihen, Rambo heilutti innokkaasti häntää päästessään lähelle oria. Kerroin millainen meidän Aku on ja Malla tuntui ihastuvan koko ajan enemmän. Nainen asui yllättävän lähellä meiltä, oli kuulemma muuttanut vasta muutama viikko sitten vanhempiensa kotiin heitä auttaakseen. Ehdotin Mallalle, että hän saisi ratsastaa meillä, jos pystyisi välillä auttamaan hevosten kanssa. Kokemusta nuorelta naiselta tuntui kuitenkin löytyvän ja Akukin tykkäsi kovasti. Tottuisi se varmasti myös koiraan.

Sovimme Mallan kanssa, että hän voisi käydä niin usein ratsastamassa ja auttamassa kuin vain ehtisi. Nainen naurahti etten saisi häntä koskaan tallilta pois. Kehoitin ottamaan vanhuksetkin joskus mukaan, jos he suinkin pystyisivät liikkumaan tallille. Malla lupasi harkita, isää kuulemma voisi hevoset kiinnostaa kun oli työhevosten kanssa ollut aikoinaan paljon tekemisissä. Ehkä hänellä saattaisi olla tarinoita vielä tästä kylästäkin. Olivathan minun juureni täällä samoilla kylillä. Mallan heilutteli heipat auton ikkunasta ja Rambo katseli kieli pitkällä taakse jääviä hevosia. Tultaisi varmasti näkemään tämä kaksikko useinkin tallilla.

Valmennukset

Kouluvalmennus rukkanen & Aggressio, valmensi Lissu T.

Olin pitkästä aikaa vierailulla Kaunovaarassa (ihan pyytämättä pamahdin, ymmärsin sentään tuoda pullapitkon mukanani), ja kuinka ollakaan, päädyin valmennuspuuhiin. Tehtävä tosin oli mieluinen; rukkanen ratsastaa aina niin nätisti, ja kirsikkana kakun päällä naisen tämänkertainen ratsu oli oman Luumumme isä, Aggressio.
Ratsukon alkuverrytellessä kasasin kentän toiselle sivulle kaksi puomipuoliympyrää. Kentän keskelle kannoin kolme puomia.
”Kuten ehkä huomasit, tänään teemme puomityöskentelyä. Jahka Aku on vertynyt, voit aloittaa ympyröillä ravissa. Katso, että hevonen tosissaan taipuu ja asettuu eikä vain jotenkin juokse apujesi läpi ja puomien yli. Tee alusta alkaen molemmat puoliympyrät. Huolehdi myös, että ympyrän muoto säilyy myös puomittomalla osuudella.”

rukkasen ryhti oli ja pysyi hyvänä, jalka paikoillaan, ohjastuntuma vakaana ja pehmeänä. Aku liikkui mielellään ja vastasi saamiinsa apuihin hyvin, mutta ai kamala sitä ponimaista tikutusravia! Sekä hienoista rautakankisuutta.
”Vapaalla pitkällä sivulla aseta Aku oikealle, sitten vasemmalle, taas oikealle. Pelaa vähän asetuksella ja ravin tempolla, se on vielä aika jäykkä, mikä tietenkin heijastuu taipumista vaativiin tehtäviin. Sisäpohje tukee ja ulkopohje muistuttaa, että myös kroppa kykenee taipumaan.” Jokusen kierroksen ja suunnanvaihdon jälkeen totesin orin olevan vähän hukassa jalkojensa kanssa, samaten taipuminen teki tiukkaa. Voikko oli kyllä halukas tekemään töitä ja liikkui omalla moottorilla, mutta jokin yhtälössä mätti. Kuulemma Akulla oli taipumusta eksyä kinttujensa kanssa kun selässä istui joku.

Toinen puomitehtävä aloitettiin niin ikään ravissa, mutta nyt pyysin (rukkasen hienoiseksi kauhuksi) naista nostamaan jalustimet hevosen kaulalle.
”Tämä kuule tekee hyvää tasapainolle ja kehonhallinnalle!” Saatoin vähän virnistellä, kun rukkanen ylitti maapuomin tikuttavassa poniravissa, pysäytti orin, pyysi taas poniravia, ylitti seuraavan puomin, pysähtyi, pyysi poniravia… Muutama toisto, ja vaihdoimme tehtävän laukka – ravi – laukka – ravi -laukka -tehtäväksi. Laukassa puomien yli, puomien jälkeen pari askelta ravia, taas laukka. Akun laukka pyöri huomattavasti paremmin ja vähemmän ponimaisesti kuin ravi. Siirtymät olivat muutamaa töksähdystä lukuun ottamatta hyvät, ja puomit ylitettiin yhtä yllätysloikkaa lukuun ottamatta laukassa.
”Laskehan jalustimet ja laukkaa kevyessä istunnassa pitkin kenttää pari kierrosta, sen jälkeen saat loppuverrytellä itsenäisesti. Hyvinhän teillä meni!”