Bellfire F, kuollut 13.04.2018

           
© Bagoniebos
Kyseessä on virtuaalihevonen!

Virallinen nimi: Bellfire F, "Feri" Syntynyt: 04.01.2014 (15v.) 3v 04.09.2014
Rek.nro: VH14-031-0776 Rotu & sukupuoli: Suomalainenpuoliverinen & Ori
Säkäkorkeus: 166cm Väritys: Tummanruunikko
Kasvattaja: Frida, VRL-05826, Faconde Omistaja: Frida, VRL-05826, Faconde
Painotuslaji: Esteratsastus Koulutustaso: ko:HeA, re:150cm

Meriitit

Ch, myönnetty 24.09.2017
Palkittu elokuun KTK tilaisuudessa KTK-II palkinnolla pistein 18+18+17+18=71p.
Palkittu toukokuun ERJ tilaisuudessa ERJ-II palkinnolla pistein 8+43+25+0+15=91p.
Palkittu maaliskuun YLA tialisuudessa YLA2 palkinnolla pistein 20(14+6)-29(21+8)-17-16-6=88p.

Luonnekuvaus

Feri on herkästi kuumuva herrasmies, joka ei paljon huumorin päälle ymmärrä. Feri tarvitsee hyvin selkeä ohjeet ja sille on tehtävä heti selväksi kumpi määrää tahdin. Kun rajat on selkeät eikä orin kanssa aleta turhaan säätämään, niin kaikki sujuu ihan vaivattomasti.
Taluttaessa ori tarvitsee ketjun suuhunsa, vieraissa paikoissa mielellään ihan suitset päähän. Feri hoidetaan yleensä pesupaikalla niin, että sen saa molemmin puolin kiinni eikä sen takana sähelletä turhaan. Feri ei millään malttaisi yleensä seistä paikallaan hoidettaessa, joten tässä saa hoitaja varoa varpaitaan. Feri ei pistä vastaan mitään hoitotoimen pidettä, mutta yleensä sen sähläyksen takia kengittäjä pistää mieluiten eri päivinä sille etu- ja takapään kuntoon.

Ratsuna Feri on vaativa kuumuessaan, mutta muuten se on kokeneelle ratsastajalle oikein mukava ratsu. Feri varmasti taipuisi koulupuolella vaativiin luokkiinkin, mutta esteet vetävät oria sekä sen ratsastajaa sen verran puoleensa, että sileällä treenailut on jätetty vähemmälle. Ferillä on hyvin näyttävät ja joustavat liikkeet, jotka ovat ratsastajallekin mukavat. Orin kanssa suoriutuu tehtävät erittäin varmasti ja täsmällisesti, sillä Feri on hyvin rehellinen ratsu, eikä se yritä luistaa tehtävästä, mutta se osaa kyllä osoittaa mieltään, jos joku ei sitä miellytä. Esteillä se kuumuu melkoisesti, mikä tuntuukin olevan sen valttikortti oikein, sillä pää vetää hirmuista vauhtia esteeltä esteelle ja ratsastajan tehtävänä lähinnä onkin vain kertoa, että mikä este on seuraavana.
Ori matkustaa parhaiten yksin tai rauhallisen ruunan kanssa, toisen orin tai tamman kanssa matkustamisesta ei tule mitään. Kisapaikalla oria ei kannata ottaa autosta ulos ennen kuin toimintasuunnitelma on selvä. Verryttelyssä orin ajatukset yleensä vielä harhailee muille huutelussa, mutta itse kisasuorituksessa kun se on yksin niin se osaa onneksi keskittyä.
C: Veera R.

Sukutaulu & jälkeläiset

i. Crocodilehunter
koHeB, re150cm, sk.169cm, m
ERJ-I, SPL-II, YLA2, KTK-II
ii. Habberdashedevm
ko, recm, sk.cm,
iii. Shapeshifterevm
ko, recm, sk.cm,
iie. Hard Luck Womanevm
ko, recm, sk.cm,
ie. Death by Insomniaevm
ko, recm, sk.cm,
iei. evm
ko, recm, sk.cm,
iee. Lumonaevm
ko, recm, sk.cm,
e. Never Bored
koHeA, re140cm, sk.158cm, prn
ERJ-I, YLA2
ei. Sean Paul Zevm
ko, recm, sk.cm,
eii. International Loveevm
ko, recm, sk.cm,
eie. Diandra Rainbowairetevm
ko, recm, sk.cm,
ee. Never Say Neverevm
ko, recm, sk.cm,
eei. Week EDevm
ko, recm, sk.cm,
eee. Oddasat's Lilianevm
ko, recm, sk.cm,

ii. Habberdashed on Hollannista lähtöisin oleva vaaleanruunikko puoliveriori. Tämä näyttäväliikkeinen ja isorakenteinen herra omaa säkäkorkeutta huimat 181cm, joten kokoa ainakin tämän jälkeläisiltä pitäisi löytyä. Ori on kilpaillut kouluratsastuksessa GP-tasolla menestyen kiitettävästi, muunmuassa lennokkaiden askeleidensa ansiosta. Ori on ratsuna nöyrä ja kuuliainen, pyrkii aina parhaimpaansa. Tuomareiden suosikkileima on varmaan tullut osittain myös orin erikoisemmista merkeistä, sellaisia kun harvalta enää löytyy. Nykyisin ori viettää eläkepäiviä omistajansa luona, toimien satunnaisesti siitoshevosena. Orilla on jälkeläisiä siunaantunut kahdeksan kappaletta ja suurin osa on isänsä tavoin menestynyt vaativilla kouluradoilla.
iii. Shapeshifter on kimo puoliverinen, joka vaikuttaa nykyään harrasteratsuna ja opetusmestarina kotimaassaan Isossa-Britanniassa. Tämä herra on kiertänyt paljon niin alue- kuin kansainvälisilläkin kilpakentillä keräten mukavan määrän sijoituksia. Nykyisin jo ruunattu ori on todellinen harvinaisuus hevosten sukutaulussa, sillä pahan onnettomuuden takia se ruunattiin jo nuorena, eikä jättänyt jälkeensä kuin muutaman varsan. Tämän ruunan jälkeläiset ovat perineet isältään voimakkaan ja sopusuhtaisen rakenteen.
iie. Hard Luck Woman on todella nimekkäästä suvusta oleva läsipäinen ruunikko. Se on ratsukoulutettu, mutta hyvän sukulinjansa takia vain siitoksessa toiminut tamma. Jälkeläisnäyttöä tammalla on paljon ja sen varsat ovatkin kysyttyjä sekä hintavia. Nykyään pelkkä Harin nimi sukutaulussa pistää varsoille useamman satasen lisää hintaan, eikä turhaan. Tamman varsat ovat kaikki perän jälkeen sijoittuneet niin kouluratsuina, kuin kenttäradoillakin. Tamma periyttää hyviä liikkeitä sekä jalka-asentoja ja antaa näin hyvät valmiudet varsoilleen myös näyttelykehissä. Tamma asuu edelleen kasvattajansa tilalla viettäen rentoja eläkepäiviä.

ie. Death by Insomnia on kaunis ruotsalaisvahvistus orin suvussa. Loistavasti esteradoilla pärjännyt tamma, joka kuitenkin tulee koulusuvusta. Kaikkien hämmästykseksi se kuitenkin omaa suuren kapasiteetin ja onkin kilpaillut 140cm radoilla saakka hyvällä menestyksellä. Tamman ratsastaja on kiitellyt ratsuaan useasti eikä kuulemma olisi pärjännyt ilman Inniä niin hyvin. Nykyisin tamma toimii siitostammana Suomen puolella, johon se saapui ollessaan 10- vuotias. Jälkeläisiä Innille on siunaantunut vain nelisen kappaletta, mutta jokainen näistä pärjää hyvin omalla tasollaan ja periyttävät tamman kapasiteettia eteenpäin.
iei. Cinderella Seems so Easy on musta, komea ja upealiikkeinen puoliveriori harvinaisemmasta suvusta. Suuren kokoamisasteen omaava ori on kysytty jalostuksessa, vaikka ikää löytyy lähemmäs 20 vuotta ja sen jälkeläislista on mahdollisesti jo Euroopan pisimpiä. Varsoilleen tämä ori periyttää hienojen liikkeiden lisäksi rentoa luonnetta ja hyvää rakennetta. Usea orin varsoista on menestynyt maailmanlaajuisesti kilpakentillä, kukin omassa lajissaan. Tuloksia orilta löytyy GP-tasolta mukava määrä ja voittoja erityisen korkeilla prosenteilla. Ori on Saksasta kotoisin ja siellä suuren osan elämästään ratsastajallaan asustanut. Nykyisin tämä herra vaikuttaa Suomessa jatkaen hyviä linjojaan myös täällä syntyville varsoille.
iee. Lumona on Suomessa syntynyt vaatimaton tamma, joka kuitenkin omaa kovan suvun ja loistavat jälkeläisnäytöt. Kokoa ja näköä Lumonalla riittää, kiiltävä musta karvapeite suurin valkoisin merkein kiinnittää monen huomion. Rouva ei myöskään ole kaikkein pienimmästä päästä, sillä kokoa on siunaantunut kiitettävät 179cm. Tamma myytiin Ruotsiin parivuotiaana ja kilpaili siellä vaativalla tasolla, saaden ihan hyviä prosentteja. Tammalta jäi kuitenkin mainittavat meriitit uupumaan ja näin ollen siirtyi enemmän siitoskäyttöön. Tamma on periyttänyt monelle varsalleen värityksensä lisäksi uskaliaan luonteensa ja näyttävät liikkeensä.
C: Isla ja pidentänyt sabina

ei. Sean Paul Z on punaruunikko, 161cm korkea suomalainen puoliverinen-ori, jonka painotuslajina toimii esteratsastus. Vaikka ori ei enää ikänsä vuoksi useissa kisoissa käykkään, niin silti sillä pyritään edes muutamassa kisassa käymään kuukausittain, jottei laji pääsisi kokonaan unohtumaan. Tämä ori onkin jo nuorena hankkinut nimiinsä erittäin suuren kasan sijoituksia omasta lajistaan ja Sean Paul Z onkin palkittu myös esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa ensimäisellä palkinnolla, joten se jo varmaan kertoo ettei ihan huonosta esteratsusta ole kysymys. Ori on myös periyttänyt kaikille viidelletoista jälkeläiselleen sekä rohkeaa luonnettaan, että erinomaista sopivuutta estekentille ja siksi Sean Paul Z:taa kysellään edelleen satunnaisesti jalostukseen, vaikka sen omistaja onkin tehnyt päätöksen, että varsoja on jo tällä herralla tarpeeksi.
eie. Diandra Rainbowairet oli ruunikko, 159cm korkea suomalainen puoliverinen-tamma, joka saavutti elämänsä aikana todella paljon esteratsastuksen saralla. Tämä neiti nimittäin omasi erinomaisen hyppykapasiteetin ja suoriutui jopa 140cm korkeista rataesteistä ihan leikiten. Sopivuutta esteratsastukseen lisäsi entisestään tamman rohkea ja eloisa luonne, joka oli myös todella hyvin periytyvä ominaisuus ja yli puolet Diandra Rainbowairetin kuudesta varsasta perivät nuo ominaisuudet itselleenkin. Hassua sinällään, mutta tämän tamman jälkeläisistä kaksi ovat painottuneet täysin kouluratsastukseen, vaikka Diandra Rainbowairetista ei siihen lajiin olisi ikinä ollutkaan.
eii. International Love oli 163cm korkea, punaruunikko, esteratsastuspainotteinen ruotsalainen puoliverinen-ori, jota kyseltiin jo nuorena herrana jalostukseen ympäri Eurooppaa. Eikä tuo sinällään ollut mikään ihme, sillä International Love hurmasi kaikki lempeällä ja melkeinpä ruunamaisella luonteellaan, sekä huikealla hyppytyylillään ja hyppykapasiteetillaan. Sinällään onni, ettei tämän orin omistaja antanut hevostaan liian paljoa jalostuskäyttöön, ettei hyvän hevosen nimi suotta yleistyisi liikaa ja niinpä International Loven lähes kaikki kuudestatoista varsasta ovat myös hyvin kysytty jalostushevosia.
ee. Never Say Never on punaruunikko, 158cm korkea suomalainen puoliverinen-tamma, joka on kisannut itselleen todella menestyksekkään uran taakseen esteratsastuksessa ja nauttiikin siis tällä hetkellä hyvin ansaitusta kisaeläkkeestä. Tamma kisasi 16-vuotiaaksi saakka säännöllisesti sekä Suomessa, että ulkomailla ja siksi Never Say Neverin nimi tunnetaankin laajalti esteratsastuspiireissä. Tammalla on jälkeläisiä tällä hetkellä kuusi kappaletta ja enempää tuskinpa on tulossakaan, sillä se on Never Say Neverin omistajan mielestä aivan loistava määrä varsoja. Tamma on luonteeltaan rauhallinen, miellyttämisenhaluinen, mutta silti rohkea ja noita piirteitä yritettiinkin vaalia jälkeläisiä teettäessä. Never Say Never on käynyt myös kantakirjauksessa, jossa se palkittiin ensimäisellä palkinnolla ja täysillä pisteillä.
eei. Week ED oli punaruunikko, 160cm korkea suomalainen puoliverinen-ori, joka syntyi ja eli koko elämänsä Suomessa asuneella saksalaissyntyisellä kasvattajallaan. Koska Weed EDin kasvattaja ei tosiaan ollut itse Suomessa syntynyt, niin suurin osa tämän orin sukulaisista oli jonkun muun rotuisia puoliverisiä, kuin suomalaisia puoliverisiä ja siksi Week ED olikin elämänsä aikana hyvin kysytty jalostushevonen. Tämä ori toi nimittäin todella hyvin uutta verta estepainotteisten suomalaisten puoliveristen jalostukseen ja varsoja Weed ED saikin elämänsä aikana huimat neljäkymmentä kappaletta, jotka kaikki muuttivat syntymänsä jälkeen eri puolille maailmaa.
eee. Oddasat's Lilian oli punaruunikko, 158cm korkea, esteratsastuspainotteinen suomalainen puoliverinen-tamma, joka menestyi sekä näyttelyissä, että esteratsastuskisoissa elämänsä aikana. Tämä neiti sijoittui melkein jokaisissa kisoissa joihin osallistui ja näyttelyissäkin Oddasat's Lilian pääsi melkein poikkeuksetta BIS-kehään saakka. Tämä neiti hurmasikin myös esteratsastusjaoksen laatuarvostelun ja kantakirjauksen tuomarit, saaden molemmista kotiin viemisekseen ensimäiset palkinnot. Jälkeläisiä Oddasat's Lilian sai sukuaan jatkamaan vain kaksi kappaletta, mutta nimen ei haluttukaan yleistyvän liikaa puoliveristen sukutauluissa.
C: *lumienkuli*

Syntynyt Varsan tiedot Emä Omistaja
17.08.2014 o. Berserk Beachboy VAL Manhattan Beach VAL Taciturn
12.02.2015 t. Serendellers Bambina Dreamor Virtual Reality Mirks
22.03.2017 t. JB Compassion Hilltop Empathy Anne L.
01.08.2017 t. Diana F Diamante F Tierra
15.02.2018 t. Nereida v. Helmwald Nerida v. Helmwald Frida

Päiväkirja & valmennukset

Estevalmennus, valmentajana Satunen
Seuraavaksi valmennusvuorossa oli lihaksikas oriherra Feri, joka pääsi ratsastajansa Fridan kanssa hyödyntämään kentälle jääneitä esteitä joihin kuitenkin toin lisätwistiä vesimaton ja muiden pikkujuttujen avulla. Ferin piti kertaalleen käydä parit esteet haistelemassa mutta keskittyi sitten ratsastajansa pyyntöihin ensisijaisesti. Tavalliseen tapaani halusin nähdä parit yksittäiset hypyt ennen varsinaista treeniä. Feri vaikutti pääasiassa varmalta hyppääjältä, mutta kaipasi ratsastajansa tukea etenkin juuri ennen hyppyä.  Miellyttävän oloinen treenattava siis. Erikoisesteet vaativat ratsastajalta apujen tarkkuutta ja ennen kaikkea oikeaa ajoitusta, vaikkeivat ne tuottaneet kokeneelle parille suurempia kummallisuuksia. Feri suoritti siististi, lukuunottamatta muutamaa hassua kertaa kun jäi lähestymisessä liiankin lyhyeksi ja hyppäsi kengurun tavoin, aivan liian läheltä. Käskin ratsukon tulla esteelle heti uudelleen ja kitkin ongelman yksinkertaisilla sanoilla, "luota siihen ja anna sen mennä". Ihan vain hauskuuttamme päätimme kokeilla trippelin ylittämistä. Frida epäili orin hypänneen sellaista pitkään aikaan, mutta olimme luottavaisin mielin. Jälleen ratsastaja ei saanut jäädä liikaa hidastelemaan esteelle tultaessa, ja Frida paransikin huimasti huomatessaan ettei se ori mihinkään lähtenyt. Mukavaa suorittamista molemmilta. Jälleen lopetimme valmennuksen radan ratsastukseen. Sarjalle tultaessa muistutin Fridaa välin ratsastamisesta, älä jää liikaa kiinni mutta pidä kroppa koossa, johon Feri vastasi siistillä hyppäämisellä sarjalla. Muutamaa hassua pudotusta lukuunottamatta näppärä rata, ja ratsukko olikin hiestä märkä siirtyessään ravin kautta käyntiin. Miellyttävä tapaus tämäkin ori, varsinainen valmentajan unelma. 

Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana SissiP.
Frida oli pyytänyt minut groomiksi kantakirjaukseen lähtevälle orille. Olimem sopineet että vien orin tilaisuuteen ja esitän sen siellä, joten täytyyhän minun vamistella se myös huolella. Saavuin iltapäivällä tallille kuorma-autollani, jotta voin yöpyä autossa ja suorittaa kuljetustehtävän myös kunnialla. Autosta nappasin groomin työkalupakkini, joka kulkee näppärästi pyörillä ja pitää sisällään kaksi klipperiä, höyliä, shamppoita, harjoja, shinejä ja jos jonkin laista purkkia ja rössäkkää. Sen verran olin jo tutustunut että kyseessä on maksanrautias ori, joten pesu suoritetaan punertavan sävyisellä shamppoolla ja jalat kimoshamppoolla. Tallissa valtasin heti pesukarsinan viemällä pakin sen eteen, mutta niin että pesariin pääsee, jos sitä joku viellä kaipaa. Ori on kuulemma tänää jo liikkunut, mutta pienen tutustumisen teemme toisiimme juoksutuksessa. Otin orin käytävälle ja harjasin sen pikaisesti. Jalkaan laitoin karsinan eteen jätetyt suojat ja selkään juoksutusvyön sivuohjilla. Suitset päähän, liina suitsiin ja hanskat käteen, olin valmis ja lähdin taluttamaan oria kentälle. Huomasin heti orin olevan melko pörheänä, joten ihan hyvä että tutustumme toisiimme. Pariin otteesseen ori yritti keulia tai örveltää muuten mutta liinan heilautus sai sen jatkamaan ympyrän uralle. Juoksutin noin 10 min molempiin suuntiin ja toin orin talliin. Varusteiden purkkamisen jälkeen aloin tasoittaa jalkojen karvoja ja siistin ruunurajan klipperillä. Korvat siistiksi klippaamalla ja muutenkin tarkastin orin päällisin puolin. Hännän tasaus ja sen jälkeen olimme valmiina pesulle. Talutin orin pesarille ja alkukireyden jälkeen ori alkoi jo sietää seuraani kun oli huomannut etten anna periksi klippauksessa niin tuskin pesussakaan. Vaihdoin orin nahkariimun nayloniseen pesun ajaksi. Itse peseminen oli ripeää ja hoitoaine häntään vaikuttamaan kun kuivasin jo muuta hevosta ja laitoin sille hikiloimen sekä fleecen. Totesin että ulkona n kyllä lämmin, mutta tallissa ei niinkään, joten jätän fleecen talliin, kun lähden taluttelemaan pihalle ja syöttelemään. Kun häntä oli huuhdeltu ja hevonen vuorattu shinellä vaihdoin sille nahkariimun takaisin ja nappasin ketjunarun orin turvalle varmuuden vuoksi. Mutta kovistelevasta orista oli muodostunut oikea nallekarhu, joka seurasi pihalla kuin koiranpentu. Selvitin viellä hänän ja vaihdoin kuivan ohuen talliloimen orille. Mahdollisesti yksi loimi on viellä vaihdettava, mutta sen tarkastan viellä illalla. Pesin orin suitset ja vein ne valmiiksi autoon, samoin vein jo näyttely liinan, jossa on messinkinen ketju. Hain kuljetussuojat valmiiksi käytävälle ja loimen aamuksi. Autoon vein varalle sadeloimen ja kuivan kuljetusloimen, vesiämpärin ja heinäverkot. Sitten oli aika käydä syömässä paikallisella huoltoasemalla ja illalla vaihdoin viellä sen loimen. Aamulla jo ennen kukon laulua eli kun tallityöntekijä tuli talliin olin minä jo letittämässä oria. Olin jakanut orikäytävälle jo niiden heinät mitkä oli illalla jätetty valmiiksi. Feri söi heinäverkosta, jotta se pitää päänsä suunnilelen haluamassani asennossa. Olin aloittanut letittämisen ja käytössäni oli onneksi kaapista löytynyt geeli, koska unohdin että se on minulta loppunut pakista. Ompelin letit kiinni, jotta niistä tulee tiiviit ja pysyvät paremmin kasassa. Myös Frida ilmestyi talliin ja kehui kiiltävän orin ulkonäköä. Hän ja hoitaja valmistautuivat kuuden hevosen kanssa kilpailuihin lähtöön, joten ymmärrettävää ettei ehdi Feriä viedä kantakirjaukseen. Ori on letitetty ja harjattu, häntä on paketoitu, ettei se saa hangattua lettiä matkan aikana, myös kaulan letit on suojattu elastisella hupulla, joka peittää myös korvat ja naaman. Jalkoihin kuljetussuojat ja bootsit viellä alle. Ehkä ylivarovaisuutta, mutta kengän irtoaminen tästä enään puuttuisikin. Frida auttoi lastaamaan orin autoon, mutta se käveli kuin unelma vieraaseen autoon. Aamu on jo lämmin joten ilmastointi pöhnötti jo valmiina. Käänsin radion hevostilaan päälle, koska ori matkustelee yksin. Frida lohdutti että se on kyllä siihen tottunut. Kahden tunnin ajomatka sujui ongelmitta ja paikanpäällä hoidin ilmoittautumisen ja sain meidän numeron, joka kiinnitetään minun selkääni ja orin suitsiin kilpailunumeroon. Autolla väänsin numeron kohdilleen ja siirtelin hiukan vliseiniä niin että saan käännettyä orin poikittain ja pystyn hoitamaan sen autossa. Ori katseli kiinnostuneena pihan tapahtumia, kun kiillottelin sen loppuun ja vaihdoin omat vaatteet. Valkoiset housut ja musta paita, eli ihan perus elegantti asu. Varuiksi minulla oli mukana myös kisatakki, mikäli muillakin on takki niin heitän sen myös itse päälle. Kuuman sään vuoksi harva piti pitkähihaista, joten en minäkään. Naapuri auttoi numeron kiinnittämisessä omaan selkään ja minä kiinnitin hänen selkäänsä. Hiukset kiinni nutturalle ja kypärä päähän, valkoiset hanskat käteen ja olimme molemmat valmiit. Laitoin ketjunarun kuolainten läpi ja itseensä kiinni, niin ketju ei ole liian pitkä. Pihalle päästyään ori kajautti sellaisen tervehdyksen ettei sitä hetkeen ole kuultu eikä varmasti kuulla. Pihalla oli paljon tilaa ja pellolelle oli merkattu verryttely alue, jossa sai juoksuttaa. Otin hiukan ravia ja laukkaa, niin että ori saa vähän purkaa energiaa. Onneksi se esiintyi edukseen ja sai jo verryttelyssä kehuja ulkonäöllään. Lähdin taluttelemaan kehän suuntaan, jotta se viellä vähän rentoutuisi. Otin muutaman pysähdyksen missä asettelin sen asentoon. Kehän lähettyvillä oli paljon ammatti- ja harrastekuvaajia, joille näytin oria silloin kun se malttoi ja lupasin näyttää kehän jälkeen. Meidän vuoro koitti ja arvostelu oli tiukka, mutta paljon sitä myös kehuttiin. Saimme myös kehuja panostuksesta, mikä teki hyvää omalle mielelle. Arvostelun jälkeen pmeidät palkittiin KTK-II palkinnolla ja raikuvilla ablodeilla. Kehästä poistuessa kuvaajat piirittivät ja alkoivat räpsiä orista ja ruusukkeesta kuvia. Esettelin sen pariinkin paikkaan ja Feriä kuvattiin paljon mielestäni jopa liiankin paljon koska minulla alkoi olla jo vessa hätä. Päsimme eroon kuvaajista ja talutin orin autolle. Järjestäjiltä tuli lupa lähteä että tänään esitellään lopuksi vain I kantakirjatut orit ja tammat, mutta juuri kun olin nostamassa siltaa juoksi järjestäjä luokseni II palkitut oritkin kuulemma esitellään. Apua, onneksi en purkanut lettejä viellä. Ei muutakuin vauhdissa kypärä takaisin päähän suitset pääthän pikainen kiillotus ja taas mennään. Ruusuke suitsiin kiinni, kun en ollut varma. Frida oli antanut myös käyntikortteja varuiksi mukaan, joten nyt muistin nekin napata matkaan. Hölkällä saavuimme areenan luokse takaisin ja pääsimmekin johtamaan II palkittujen orien esittelyä. Feri sai paljon suosion osoituksia ja pari tamman omistajaa tuli jutulleni viellä kun talutin oria hetken pihalla. Annoin heille omistajan yhteystiedot ja tottesin ettei se ikävä kyllä ole minun hevoseni. Nyt ori autoon ja kotimatka alkakoon. Kotona viellä tallitytöt ottivat lempioristaan kuvia ja ryhmäkuvaankin päästiin. Nyt kamat kasaan ja orin purkuun. Yllätyin kun hoitajat totesivat että purkavat letit ja varusteet paikoilleen, joten pääsin lähtemään kun keräsin omat kamat kasaan.

Estevalmennus, valmentajana Veera R.
Feri ja tämän omistaja Frida olivat jo tehneet alkuverkat itsenäisesti, kun saavuin Facondeen. Vaihdoin ratsastajan kanssa muutaman sanan orista ennen kuin rakensin esteet kentälle. Toiselle pitkälle sivulle laitoin jumppasarjan, toiselle sivulle kaksi pystyä ja keskihalkaisijalle yhden ristikon. Ristikko toimi ratsukon verkkaesteenä, jota heidän tuli lähestyä viistosta, eli ikään kuin kahdeksikkoa tehden tulla lävistäjillä ristikko. Jumppasarja onnistui ratsukolta erittäin sujuvasti, mutta kahden pystyn välissä ratsastajalla oli ongelmia saada orin askeleet istutettua niiden välille. Keskiristikko oli tässä vaiheessa korotettu n. 80cm pystyksi, mutta ori ylitti esteen silti erittäin nätisti. Laukan vaihdot eivät ratsukolta oikein sujuneet orin pistäessä vastaan ratsastajan avuille ja laukan vaihdot ravin kautta eivät olleet niin siistejä, joten suosittelen ratsukolle laukanvaihtojen tai siirtymisten harjoitteluja ihan sileällä.

Kilpailukalenteri

sijoituksia ERJ 45kpl
12.11.2014 - kutsu - ERJ - 150cm - 6/50
15.11.2014 - kutsu - ERJ - 150cm - 6/50
18.11.2014 - kutsu - ERJ - 150cm - 7/50
19.01.2015 - kutsu - ERJ - 150cm - 1/30
31.01.2015 - kutsu - ERJ - 150cm - 3/30
14.01.2015 - kutsu - ERJ - 150cm - 2/50
16.01.2015 - kutsu - ERJ - 150cm - 4/50
31.01.2015 - kutsu - ERJ - 150cm - 4/30
04.02.2015 - kutsu - ERJ - 150cm - 3/30
05.02.2015 - kutsu - ERJ - 150cm - 5/30
06.02.2015 - kutsu - ERJ - 150cm - 2/30
07.02.2015 - kutsu - ERJ - 150cm - 1/30
07.02.2015 - kutsu - ERJ - 150cm - 1/30
08.02.2015 - kutsu - ERJ - 150cm - 1/30
09.02.2015 - kutsu - ERJ - 150cm - 5/30
07.02.2015 - kutsu - ERJ - 140cm - 3/40
12.02.2015 - kutsu - ERJ - 140cm - 4/40
01.02.2015 - kutsu - ERJ - 140cm - 3/40
19.02.2015 - kutsu - ERJ - 150cm - 4/30
04.02.2015 - kutsu - ERJ - 150cm - 2/30
10.02.2015 - kutsu - ERJ - 150cm - 1/30
12.02.2015 - kutsu - ERJ - 150cm - 4/30
13.02.2015 - kutsu - ERJ - 150cm - 3/30
08.03.2015 - kutsu - ERJ - 140cm - 1/40
10.03.2015 - kutsu - ERJ - 140cm - 6/40
26.02.2015 - kutsu - ERJ - 140cm - 1/33
07.03.2015 - kutsu - ERJ - 140cm - 2/50
07.03.2015 - kutsu - ERJ - 150cm - 3/50
09.03.2015 - kutsu - ERJ - 150cm - 2/50
28.02.2015 - kutsu - ERJ - 140cm - 2/49
02.03.2015 - kutsu - ERJ - 140cm - 6/49
27.02.2015 - kutsu - ERJ - 140cm - 2/33
02.03.2015 - kutsu - ERJ - 140cm - 4/33
05.03.2015 - kutsu - ERJ - 140cm - 3/33
05.03.2015 - kutsu - ERJ - 150cm - 3/34
06.03.2015 - kutsu - ERJ - 140cm - 4/33
07.03.2015 - kutsu - ERJ - 140cm - 1/33
07.03.2015 - kutsu - ERJ - 140cm - 3/33
18.03.2015 - kutsu - ERJ - 140cm - 2/40
21.03.2015 - kutsu - ERJ - 140cm - 5/40
26.03.2015 - kutsu - ERJ - 140cm - 4/40
31.10.2015 - kutsu - ERJ CUP - 140cm - 7/131
30.06.2015 - kutsu - ERJ CUP - 150cm - 21/223
29.02.2016 - kutsu - ERJ CUP - 140cm - 8/120
31.05.2017 - kutsu - ERJ CUP - 150cm - 8/83
20.12.2015 - kutsu - NJ - fwb orit - 4/12, irtoSERT
05.02.2017 - kutsu - VSN - fwb orit - 3/12, RCH
29.03.2017 - kutsu - VSN - fwb orit - 1/12, RCH
30.05.2017 - kutsu - NJ - fwb orit - 5/11, irtoSERT
09.05.2017 - kutsu - NJ - Hevosorit - 10/12, irtoSERT

ETUSIVU | HEVOSET | ESITTELY | TOIMINTA
Webdesign © Pirdila     Faconde on virtuaalitalli!